Miten päästä eroon häpeästä - vai tarvitseeko edes päästä?

Häpeä ei kerro, kuka sinä olet

Häpeä on kummallinen tunne. Se saattaa ilmaantua paikalle juuri silloin, kun olemme kaikkein haavoittuvimmillamme. Silloin, kun puhumme kehostamme, seksuaalisuudestamme, halustamme, suhteestamme toiseen ihmiseen tai jostakin sellaisesta, josta emme ole ehkä koskaan uskaltaneet puhua ääneen. Seksuaaliterapiassa häpeä istuu usein mukana vastaanottohuoneessa, vaikka sitä ei erikseen tapaamisella mainittaisikaan.

Seksuaalisuus on häpeälle otollista maaperää

Seksuaalisuusliittyy hyvin henkilökohtaisiin asioihin eli kehoon, haluun, nautintoon, läheisyyteen, identiteettiin, tarpeisiin ja siihen, miten koemme itsemme toisen ihmisen silmissä. Ei siis ole ihme, että siihen voi liittyä myös paljon häpeää. Ihminen voi hävetä haluttomuuttaan ja halukkuuttaan, sitä, ettei saa orgasmia tai sitä, että saa orgasmin vain tietyllä tavalla. Hän voi hävetä omaa kehoaan, Ikääntymistä, fantasioitaan, seksuaalista kokemattomuuttaan tai kokemustaan. Sitä, ettei halua sitä, mitä kumppani haluaa tai sitä, että haluaa jotain, mitä ei uskalla kertoa kumppanille. Häpeä on siitä ovela, että se löytää ristiriidan lähes mistä tahansa.

Olen liikaa tai liian vähän. Toimin väärin tai poikkeavasti. Asiat ovat tapahtuneet liian myöhään tai liian aikaisin. Lopulta ihminen saattaa alkaa arvioida itseään jatkuvasti sen perusteella, kuinka hyvin hän täyttää jonkin kuvitteellisen "normaalin" seksuaalisuuden mallin. Mutta kuka sen mallin on määritellyt?

Syyllisyys sanoo, että tein väärin, häpeä sanoo, että olen vääränlainen

Näiden kahden tunteen erottaminen toisistaan voi olla tärkeää. Syyllisyys voi joskus auttaa meitä korjaamaan toimintaamme. Se voi kertoa, että olemme toimineet omien arvojemme vastaisesti tai satuttaneet toista. Häpeä puolestaan uhkaa viedä asian paljon syvemmälle. Minussa on jotain vialla, olen huono puoliso, en kelpaa. Kukaan ei voisi haluta minua. Olen jotenkin rikkinäinen. Silloin emme enää tarkastele yksittäistä kokemusta tai tekoa vaan alamme tarkastella itseämme ongelmana ja siinä kohtaa häpeästä voi tulla hyvin voimakas.

Häpeä voi näyttää aivan muulta kuin häpeältä

Häpeä ei aina itke. Se voi myös suuttua, vetäytyä, muuttua kylmyydeksi, ärtymykseksi tai puolustautumiseksi.  Se voi näkyä seksin välttelynä tai seksin suorittamisena. Joskus ihminen suostuu seksiin, koska ei uskalla sanoa ei. Hän voi toisaalta vaatia seksiä, koska kokee torjutuksitulemisen niin uhkaavana, ettei osaa enää kertoa siitä haavoittumatta itse.

Kumppanin pieni kommentti vaikkapa kehosta voi osua kohtaan, joka on ollut arka jo vuosikymmeniä ja toinen ei ehkä ymmärrä lainkaan, miksi kumppani reagoi niin voimakkaasti. Mutta häpeä ei aina reagoi siihen, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu. Se saattaa reagoida myös kaikkeen siihen, mitä ihmiselle on tapahtunut ennen tätä hetkeä. Tästä syystä seksuaaliterapiassa on hyvä pohtia,mitä tuossa tilanteessa tapahtui ja mistä kaikesta se mahdollisesti muistuttaa.

Entä jos häpeää ei tarvitsekaan poistaa?

Tämä on ehkä tärkein ajatus, jonka haluan häpeästä sanoa. Meillä on helposti ajatus, että vaikeista tunteista, esimerkiksi ahdistuksesta, pelosta ja häpeästä pitäisi päästä eroon. Mutta voisiko olla myös toisenlainen tapa, voisimmeko opetella tuntemaan ja tunnistamaan häpeämme? Kuuntelemaan sitä ja kysymään, miltä se yrittää meitä suojella. Häpeän allahan on usein jotakin hyvin inhimillistä. Tarve tulla hyväksytyksi, pelko hylätyksi tulemisesta, kaipuu rakkauteen, tarve kuulua joukkoon, halu olla riittävä. Häpeä ei välttämättä ole ystävämme, mutta se on tunne tunteiden joukossa ja tunteilla on jotakin kerrottavaa. Tavoitteena ei tarvitsekaan olla häpeästä eroon pääseminen, vaan se, että voi elää elämäänsä, vaikka joskus tuntisikin häpeää.

Sinä et ole häpeäsi

Sinä olet niin paljon enemmän. Olet kehosi, kokemuksesi, toiveesi, pelkosi, suhteesi, historiasi, vahvuutesi ja keskeneräisyytesi. Ihminen, joka tekee parhaansa. Ehkä kaikkein vapauttavin hetki ei ole se, kun häpeä vihdoin vaikenee, vaan se, kun katsot itseäsi häpeän keskeltä ja pystyt sanomaan, että minussa ei ole mitään väärää siksi, että olen tunteva ihminen.

Ehkä juuri siitä voi alkaa uudenlainen suhde itseen. Sellainen, jossa ei tarvitse tulla täydelliseksi tullakseen rakastetuksi ja jossa seksuaalisuudelle saa löytyä oma tila, rytmi ja ääni. Sellainen, jossa ihminen saa lopulta olla vähän enemmän oma itsensä.

Milloin on hyvä hakeutua terapeuttisen avun piiriin?

Häpeän sietäminen ja itselleen myötätuntoisen puheen opetteleminen on upea taito, jota voi harjoitella arjessa. Mutta jos huomaat, että häpeä kuiskailee sinulle joka päivä tai häiritsevän usein sinun olevan perustavanlaatuisesti viallinen, tai se estää sinua elämästä täyttä elämää, sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Terapiaan hakeutuminen ei ole merkki epäonnistumisesta. Se on teko, jolla sanot itsellesi, että ansaitset tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri tällaisena.

‍